Naantalin Vaatekomero

Ajattelin taas vaihteeksi olla oma, särmikäs itseni ja kirjoittaa muutaman "oman totuuteni":

Töihin ajellessa mietin taas kaikenlaista ja vaikkapa sitä, että miten vaikeaa on vaateyrittäminen nykyään. Ainakin pienkauppiaan näkökulmasta. Touhu on mennyt nykyään siihen, että alennusmyynnit ovat koko ajan ja joka paikassa käynnissä. Joskus muinoin alkoi kesän alemyynti juhannuksen jälkeen ja joulun jälkeen oli toinen, iso ale. Nykyisellä systeemillä minkäänlaisia katteita ei juurikaan tule ja kuluja on aina vain vaikeampi ja vaikeampi (mahdoton) kattaa. Talouteni ei KOSKAAN ole ollut näin kuralla. ja silti en tee muuta kuin olen töissä ja kotona..

Alv-käytäntö on aivan p:stä. Oli menoja miten paljon vaan kuukaudessa, niin sitä ei oteta huomioon vaan verottajalle lahjoitetaan noin neljäsosa myynnistä. Tällä systeemillä velkaantuminen, rästilaskut ja todellinen velkavankeus lopulta on aika mahdoton välttää. Ehkä jotenkuten pärjää korkeintaan vuosikymmemiä alalla toiminut, jolla sekä vanha asiakaspiiri että kohtalaisen velaton yritys.

Myöskään ennakoiden ostaminen alkaa olla aika tuhoontuomittua puuhaa:  Ei mene meikäläisen jakeluun, että a) miksi kauppias aina kantaa lopullisen vastuun tuotteesta, joka ei sitten vaan mene kaupaksi? Joka sekä valmistajan että edustajan mukaan on "meidän myydyin mallimme".. b) Jos tuote pitää valita puoli vuotta etukäteen, niin miksei myös maksuaika ole sen puoli vuotta tuotteen saapumisesta?

Lisäksi pohdin sitä, miksei kauppiaat avoimemmin keskustele taloudellisesta tilanteesta? Minä teen sitä, mutta lähinnä muualla suomessa toimivien kauppiaiden kanssa. Jotain yhteistyötä ja -henkeä olisi hyvä virittää. Saattaisi auttaa jaksamista ja hyödyttää myös taloudellisesti.

Ja mistä johtuu se, että usein, kun yrittää puhua asioista niiden oikeilla nimillä, niin aina on kulman takana joku mussuttamassa että "ihan itseaiheutettua kuitenkin on, jos ei pärjää"? Ketä tuollainen asenne hyödyttää; varsinkaan, kun se ei ole totta.

Asiakkaista totean sen verran, että olen kovasti tykännyt Turkulaisista. He ovat mukavia, kunnioittavia ja joustavia. Heiltä olen saanut pelkästään positiivista palautetta. . On mukavampaa ja helpompaa muutenkin käydä muualla töissä kuin kotipaikkakunnalla.  Naantalissa pysyn asumassa taas siksi että a)siellä on ihana meri b) lasten koulut ja muukin elämä ja c)mukavat naapurit. En ajatellutkaan, että minun pitäisi olla kaikkien kaveri tai jotain yhteistä omaisuutta.

Summa summarum: Lopetan yrittämisen tod.näk. 31.10.2012. Siihen saakka tässä on vuokrasopparia jäljellä. Jos joku hyvä idea tulee tai joku ratkaisu siihen, että vuokra- yms kuluja voisi jakaa, niin harkitaan sitten sitä yrittämistä vielä. Myös terveys  ilmeisesti päätti ehdottaa jotain uuden polun löytymistä: astmaa epäillään. Ja vaikka miten haluankin, yhäkin) touhuta vaatteide parissa, niin olen aika kyllästynyt jumittamaan koko ajan yhdessä ja samassa paikassa. Elämässä on niin paljon kaikkea tekemistä ja koettavaa.

Tähti

Rakkauden jumala, jota valaisee seitsemän toivon tähteä ja suuri onnen tähti. Tämän kortin nostaessasi voit olla varma edessäsi olevasta onnen ja ilon ajasta, kunhan uskallat tehdä valintoja äärimmäisen itsekkäästi. Tähdet ovat syttyneet ideoina mielesi taivaalle ja kutsuvat sinua toteuttamaan omaa elämääsi. Anna unelmillesi siivet, jotka kantavat sinua kohti parempaa ja rakkaudentäyteistä maailmaa.
 

                                               Uutta Uldahlia esillä osoitteessa Brahenkatu 5, Turku! Hiekkaa, armeijanvihreää, vaaleansinistä....Lisää kuvia Vaatekomeron fb-sivuilla.

Vaatekomero avaa ovensa 26.11 osoitteessa Brahenkatu 5, Turku! Tarjolla uutta sekä kierrätysvaatetta.

Ostin tänään ihania laukkuja, jotka valmistettu laukku- ja kenkätehtaassa Espanjassa. Ilmeisesti en lapsena saanut leikkiä kyllikseni, kun näinkin "isona" tunnen primitiivistä iloa kauniista, uusista tavaroista ja siitä, että saan tarjota niitä myös muille.

 Tänään oli loistava kauppapäivä, mikä Naantalissa on kesäajan ulkopuolella kovinkin harvinaista. Jälleen kerran totesin, että kauppiaan työ on niiiin mun juttu. Kaikista vastoinkäymisistäkin huolimatta koen, ettei näin perusuteliaalle ja elämännälkäiselle ihmisille mikään sovi niin hyvin kuin se, että saa muutaman kerran päivässä sukeltaa toisen ihmisen elämään. Ahmia trendejä, tunteita, matkakokemuksia; mitä milloinkin. Aina yhtä ihanaa ja aina yhtä opettavaista. Aikamoinen aitiopaikka!

Ja lopuksi hatunnosto Juhani Tammiselle. Hän kertoi (ja kirjoittikin) rohkeasti työuupumuksesta, joka on koskettanut meistä useita. Ehkä tämä "miesnäkökulma" antaa asialle myös katu-uskottavuutta. Liian usein törmää niriseviin pikkupomoihin pikkuisine sieluineen, jotka vakaasti tuntuvat uskovan, että ihmiset ihan leikinpäiten sairaslomille joutuvat ja että lääkärit niitä fiilispohjalta myöntävät. Eipä se ihan näin taida mennä. Vanha totuushan on se, että jollei ihminen tajua höllätä ajoissa, niin lopulta kroppa pakottaa lepäämään. Ehkei myöskään kannata heittää sitä ensimmäistä kiveä; varsinkaan  kun ei tiedä, mistä kaikesta ihmisen uupumus ja ylikuormitus johtuu.

Ihmiset voisivat muutenkin olla hiukan armollisempia sekä itseään että toisiaan kohtaan. Elämä on lyhyt, saavutuksemme ovat useimmiten vain veteen piirretty viiva ja rahassa ei kannata mitata oikeastaan mitään.

Tänään käytiin ystävättären kanssa Osaava Nainen- messuilla. Viime vuonna en käynytkään, koska tarjonta tuntui aina niin puuduttavan samanlaiselta vuodesta toiseen. Nyt olikin virkistävää huomata, että uudet tuulet puhaltavat ainakin osittain. Toki yhä oli tyrkyllä metrilakun lisäksi niitä iänikuisia käsinvärjättyjä pellavaloippoja (=epäsymmetrinen, viittamainen vaatekappale), koruja korun perään ja niitä kankaaseen huolimattomasti painettuja kukkia ja kissoja, mutta koin myös suuren ahaa-elämyksen erään Porilaisen artenomin osastolla. Ehdottomasti raikkaimmat (ja nostalgisimmat ideat) ja messujen viimeistellyin osasto. Jos hyvin käy, saattaa Vaatekomerokin tuonnempana ottaa myyntiin ko. yrityksen tuotteita. Oli viimeisen päälle finnish designia, eikä tällä kertaa ylihinnoiteltuna, kuten suomalaisilla yrityksillä usein, ikävä kyllä, on tapana. Riippumatta työn laadusta.

Viime aikoina on ollut kauppialla enimmäkseen hyviä fiiliksia. Aina, kun on jotain uutta tiedossa, pysyy fiilis hyvänä ja innostuneena. Puoliksi tosissani, puoliksi leikilläni, olen miettinyt "henkistä testamenttiani" jättäessäni Naantalin taakseni yrittäjän ominaisuudessa (ja jatkossa olen vain asukkaan ominaisuudessa). Neljä vuotta tässä hurahti kauppiaana. Paljon tuli lunta tupaan. Aloittaessani syksyllä 2007 eräs paikallinen eläkeläisrouva ilmoitti että "ei tämäkään tässä kauaa tule pysymään". No, yli 4 vuotta kumminkin..

Myös närää aiheutti persoonani, joka ei suoranaista kettuilua kovin kauaa purematta niele. Ylilyöntejä tuli varmaan harrastettua puolin ja toisin, mutta loppusaldo on ehdottomasti plussalla: Olen saanut loistavia kontakteja ja oppinut tuntemaan ihania ihmisiä. Ja olen tosiaan varmaankin "kasvanut kauppiaaksi" tänä aikana. Siksikin lähden iloisin mielin valloittamaan maailmaa ja avaamaan joulukuun alussa myymälää Turun ydinkeskustaan. Suomen Pariisiin .

Noin yleisesti ottaen on myös monia asioita, joita yrittäjän olisi hyvä tietää jo alussa. Mutta jostain syystä kukaan ei kerro eikä varoittele..Mutta sanon jokaiselle aloittelijalle, että oppikaa sanomaan EI ja lukekaa myös se pienellä präntätty. Ja kyselkää muilta yrittäjiltä, mitä he maksavat käyttämistään palveluista. Koskee mainoksia, tilitoimistoa, nettinäkyvyyttä...Jos joku heti kättelyssä ilmoittaa olevansa "ei siltä halvimmasta päästä", niin kannattaa miettiä, onko palvelu todella niin hyvää, että siitä kannattaa maksaa tuplahintaa...

Alussa olin myös todella tuohtunut, että rahoituslaitokset olivat mielestäni nihkeitä, mutta ajan kanssa olen kokenut, että oli hyvä, että olivat. Heillä ei ole tarkkaa nippelitietoa joka alasta, jota rahoittavat, mutta tuntuma on. Ja on yrittäjän etu kuitenkin, ettei rahoitusta heltiä liian kevein perustein. (Toki joskus tuntuu, että pienyrittäjä on vähän joka mielessä lapsipuolen asemassa)...

Uteliaana mennään kohti uutta. Naantalin myymälä toimii marraskuun loppupuolelle saakka ja syksymallistoa on hyvin esillä. Voi olla, että vielä pikkujouluvermettä otetaan hetitoimituksena...

Vaatekomero siirtyy joulukuun alusta osoitteeseen Brahenkatu 5, Turku! Jeee!!!!

Selailin Varsinais-Suomen Yrittäjä-lehteä, joka nähtävästi "isojaettiin" tällä kertaa kaikille yrittäjille (itse en tällä hetkellä kuulu yrittäjäjärjestöön), ja löysin montakin hyvää juttua:

Professori Alf Ren sanoi: "Luovuus ei ole valmiiden mallien toistamista vaan mahdollisuuksien näkemistä siellä, missä suurin osa ei näe niitä".

Ja sitten eräs yrittäjä totesi jotain sellaista, joka on kuin minun suustani: "Yksinyrittäjän asema ei ole kehuttava. Tuntuu, että mitä enemmän tekee työtä, sitä enemmän tulee kaikenlaisia maksuja ja lopputulos on yhtä tyhjän kanssa. Suomessa halutaan tehdä kaikista yrittäjiä, mutta työntekoa ja yrittämistä ei palkita". Juuri näin se menee, ikävä kyllä...

pelataan upporikasta ja rutiköyhää! Muutaman päivän sisällä Vaatekomerolla jotain uutta ilmoitettavaa, jos kaikki menee hyvin. Ja miksei menisi.