Ajattelin taas vaihteeksi olla oma, särmikäs itseni ja kirjoittaa muutaman "oman totuuteni":
Töihin ajellessa mietin taas kaikenlaista ja vaikkapa sitä, että miten vaikeaa on vaateyrittäminen nykyään. Ainakin pienkauppiaan näkökulmasta. Touhu on mennyt nykyään siihen, että alennusmyynnit ovat koko ajan ja joka paikassa käynnissä. Joskus muinoin alkoi kesän alemyynti juhannuksen jälkeen ja joulun jälkeen oli toinen, iso ale. Nykyisellä systeemillä minkäänlaisia katteita ei juurikaan tule ja kuluja on aina vain vaikeampi ja vaikeampi (mahdoton) kattaa. Talouteni ei KOSKAAN ole ollut näin kuralla. ja silti en tee muuta kuin olen töissä ja kotona..
Alv-käytäntö on aivan p:stä. Oli menoja miten paljon vaan kuukaudessa, niin sitä ei oteta huomioon vaan verottajalle lahjoitetaan noin neljäsosa myynnistä. Tällä systeemillä velkaantuminen, rästilaskut ja todellinen velkavankeus lopulta on aika mahdoton välttää. Ehkä jotenkuten pärjää korkeintaan vuosikymmemiä alalla toiminut, jolla sekä vanha asiakaspiiri että kohtalaisen velaton yritys.
Myöskään ennakoiden ostaminen alkaa olla aika tuhoontuomittua puuhaa: Ei mene meikäläisen jakeluun, että a) miksi kauppias aina kantaa lopullisen vastuun tuotteesta, joka ei sitten vaan mene kaupaksi? Joka sekä valmistajan että edustajan mukaan on "meidän myydyin mallimme".. b) Jos tuote pitää valita puoli vuotta etukäteen, niin miksei myös maksuaika ole sen puoli vuotta tuotteen saapumisesta?
Lisäksi pohdin sitä, miksei kauppiaat avoimemmin keskustele taloudellisesta tilanteesta? Minä teen sitä, mutta lähinnä muualla suomessa toimivien kauppiaiden kanssa. Jotain yhteistyötä ja -henkeä olisi hyvä virittää. Saattaisi auttaa jaksamista ja hyödyttää myös taloudellisesti.
Ja mistä johtuu se, että usein, kun yrittää puhua asioista niiden oikeilla nimillä, niin aina on kulman takana joku mussuttamassa että "ihan itseaiheutettua kuitenkin on, jos ei pärjää"? Ketä tuollainen asenne hyödyttää; varsinkaan, kun se ei ole totta.
Asiakkaista totean sen verran, että olen kovasti tykännyt Turkulaisista. He ovat mukavia, kunnioittavia ja joustavia. Heiltä olen saanut pelkästään positiivista palautetta. . On mukavampaa ja helpompaa muutenkin käydä muualla töissä kuin kotipaikkakunnalla. Naantalissa pysyn asumassa taas siksi että a)siellä on ihana meri b) lasten koulut ja muukin elämä ja c)mukavat naapurit. En ajatellutkaan, että minun pitäisi olla kaikkien kaveri tai jotain yhteistä omaisuutta.
Summa summarum: Lopetan yrittämisen tod.näk. 31.10.2012. Siihen saakka tässä on vuokrasopparia jäljellä. Jos joku hyvä idea tulee tai joku ratkaisu siihen, että vuokra- yms kuluja voisi jakaa, niin harkitaan sitten sitä yrittämistä vielä. Myös terveys ilmeisesti päätti ehdottaa jotain uuden polun löytymistä: astmaa epäillään. Ja vaikka miten haluankin, yhäkin) touhuta vaatteide parissa, niin olen aika kyllästynyt jumittamaan koko ajan yhdessä ja samassa paikassa. Elämässä on niin paljon kaikkea tekemistä ja koettavaa.
Uutta Uldahlia esillä osoitteessa Brahenkatu 5, Turku! Hiekkaa, armeijanvihreää, vaaleansinistä....Lisää kuvia Vaatekomeron fb-sivuilla.