Keskustelen nykyään lähes joka aamu poismenneiden kanssa. Ja toivon itselleni, että minulle näytettäisiin oikeat ratkaisut. (Ja ennenkuin kukaan ehtii innostua liikaa, totean että KYLLÄ, olen edelleen kirkosta eronnut. Mielestäni henkisyyttä ei opita eikä taivasosuutta lunasteta vain kuulumalla yhteisöihin).

Tunnen myös joka aamu syvää kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä minulla on. Minulla on ihana perhe, erittäin rakkaat lapset ja maailman kaunein asuinympäristö.

Olen iloinen myös siitä, että olen jäänyt koukkuun kuntoiluun. Tunnen oloni paljon fyysisemmäksi ja vahvemmaksi kuin ennen. Oikea sana lienee voimaantuminen.

Tästä syystä ja näillä taustoilla ei pienet murheet minua kosketa eikä maalliset murheet venettä kaada, vaikka saattaa heiluttaakin hiukan.

Usein sanonkin, että eipä tiennyt 2-kymppisenä, miten onnellinen voi olla (kohta) 5-kymppisenä.